Jos saisin olla peilisi.
Heijastaisin sinulle kaikkein kauneimman.

Silmiesi sametin
Ripsiesi varjot.
Rakkaat ilmeesi ja herkät eleesi.
Hellyytesi, viisautesi, tervävyytesi, ainutkertaisuutesi.

Sinut minä heijastaisin, kokonaan.
Että sinä näkisit kauneutesi. Täydellisyytesi.
Heijastaisin rakkauteni.
-h.j-

Miksi haluta kuu taivaalta?
Miksi kurkoittaa kuuseen jos katajakin riittäisi?
Onni on käden mitan päässä.
Onni on itse tehtävissä,
Ei taivaalta kurkoteltavissa.

Et sinä minun ole.

Et sinä minun ole.
Enkä minä sinua halua.
Silti sinussa on jotain kaikkein rakkainta.
Silti kukaan muu ei sydäntäni näin särötä.

Ei ole mitään meitä.
On vain sinä jossain siellä ja minä täällä.
Silti lähempänä, läheisemmin kuin moni muu.

-h.j-

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

tämän kautta vois seurailla.

Siinä sinä seisot,
Maalisuti kädessä.

Keskellä seinää pysähdyt nauramaan murjotukselleni.
Naurat niin kuin vain sinä voit,
röyhkeästi
rakkaasti.

Sinulle sallin niin paljon.
Niin paljon enemmän kuin muille.
-h.j-

Miksi sinä minua niin vihaat?
Sinä jonka pitäisi vain rakastaa.

Tällainen minä olen.
Vänkyrä ja varomaton, vääränlainen.
Keskeneräinen ja kipeä.

Mutta entä sinun kuprusi?
Sinun umpisolmusi ja mutkasi.

Vihaatko sinä minua,
Vihaatko sinä minua sinussa,
sinua minussa?

Vai vihaatko omia virheitäsi?
-h.j-

Sinun surusi. minun huoleni.

Voi pieni sisareni,
Miten voisin puristaa kyyneleesi lasihelmiksi.
Suuriksi ja kirkkaiksi.

Heittää ne kiviseinään,
Palasiksi pirstaloida.

Mutta ei tuska taikomalla tainnu.
Ei sattuminen lakkaa silmänkääntötempuilla.

-h.j-